sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Pitkästä aikaa

Hola.

Kirjoitin perjantaina filosofian, mikä päätti tämän syksyn yo-koeurakan. Nyt, kun olen selviytynyt kuukauden käyttämättä kumpaakaan tietokoneistani (toisessa on dvd-asema ja toisessa toimiva kirjoitusohjelma) lukien enemmän tai enemmän ehkä vähemmän ahkerasti kolmiin pahantahtoisiin kokeisiin, olen koko viikonlopun yrittänyt palkita itseäni joko katsomalla kaikki hereillä viettämäni tunnit elokuvia tai kirjoittamalla yöt läpi. Kumpikin on hieno tapa nauttia vapaa-ajastaan, jota yllättäen omistan pitkästä aikaa.

Ongelma on se, etten oikein osaa enää. Olen sitten tuijottanut YouTubea kännykältäni kaksi vuorokautta. Mikä sinänsä ei ole välttämättä sen huonompi harrastus, mutta pientä ruutua täytyy pitää lähempänä kasvoja, eikä silloin pahemmin ole tilaa neuloa. (Mikä on tapa tehdä tuhannennesta Supernatural-maratoonistakin erittäin tuottava.) Stressi siitä, millä kirjaimilla saan keväällä lakkini on yhä vähän päällä, mutta enää omaan suoritukseen ei voi vaikuttaa. On yllättäen vaikea rentoutua ja lueskella rauhassa teekuppi kädessä, kun siihen ei ole ollut kunnolla mahdollisuutta pitkään aikaan.

Noh, nyt kun sunnuntaita on vielä muutama virkeä hetki jäljellä, käynnistin läppärini ja avasin Word-tiedoston. Kymmensormijärjestelmä on yhä lihasmuistissa ja koulua varten ei ihan vielä tarvitse tehdä yhtään mitään, joten mikään ei estä viettämästä luovasti seuraavia tunteja.

Paitsi se, etten uskalla palata tekstini kimppuun.

Pieni tauko olisi ollut ideaali, jos olisin editointivaiheessa, mutta raakatekstiäkin on jotakuinkin yli puolet kirjoittamatta. Vaikka suunnitelma on hyvässä tallessa kovalevyllä ja hahmot tuntuvat tutulta, pelkään silti unohtaneeni (taas) miten fiktiivistä tekstiä kirjoitetaan. Uskon ideaani, koska sain sen keskiyöllä hotellihuoneessa. (Viimeksi kun niin kävi, sain kustannussopimuksen.)

Pointtina on kuitenkin se, että on vaikea hyökätä taas kirjoittamaan ja jatkaa siitä mihin viimeksi kuukausia sitten jäin. Sen kunniaksi ajattelin elvyttää blogini, koska on heti paljon helpompaa aloittaa puhtaalta pöydältä. (Keväällä postailu hiipui kuoleman rajalle, kun kaikki kirjaan liittyvä vei niin paljon energiaa, etten yksinkertaisesti jaksanut muuta kuin selviytyä jotenkin kesälomaan asti. Jossain ahkeran lomailun ja vähemmän ahkeran kirjoitusmurehtimisen välillä huomasin jo, etteivät julkkarikatsaukset olleetkaan enää niin kovin ajankohtaisia, joten keskityin vain eristäytymään muusta maailmasta ja söin jäätelöä.)

Joten, kuulemisiin kirjoittelemisiin lähiaikoina. Syksy ja alkutalvi on muutenkin vuoden luovinta aikaa kun luonto kuolee, NaNoWriMo alkaa ja ensilumi sataa.

Ps. Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut ilmestyi helmikuussa. Esikoisen synnytystarinaan voisin vielä kokonaisuudessaan palata jonain päivänä, mutta en tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti